33. Kaksi askelta eteen, yksi askel taakse / Two steps forward, one step backwards

Pitkästä aikaa blogin äärellä. Aikaa ei olisi, mutta jotenkin tuntuu että tännekin voisi palata purkamaan ajatuksiaan välillä. Osittain siksi, että olin ajatellut joulukuulle taas hieman erikoispostauksia ja joulukalenteria, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Nyt on nimittäin ollut sen verran hektinen syksy, että oksat pois!

Photo: Saaga Tanhuanpää

Suurin syy tähän alituiseen kiireeseen on ollut opinnot. Nyt olen ensimmäisen vuoden maisteriopinnoissa, ja työtä on aivan valtavasti kandikursseja enemmän. Ei siinä, kandivaiheessa oli vähän orpo olo kun läsnäolopakkoa ei monella kurssilla ollut ja opiskelut olivat tosi vapaita, nyt taas kursseilla on paljon ryhmätöitä, esseitä, tutkimustiivistelmiä ja analyysejä tenttien lisäksi. Oppiminen on tehostunut huomattavasti, kun koulussa joutuu käyttämään aktiivista aikaa merkittävästi. Siinä ohella täytyisi kuitenkin tehdä vähän töitäkin, että riittää rahkeet pitää ratsunalkeita opetteleva hevoslapsi ja kustantaa muu elämä. Ja tietysti pitää valkkuja sekä treenata itse täysin eri paikkakunnalla. Että sellaista tähän syksyyn..!

Photo: Amanda Salminen

Olen kirjoitellut kuulumisia viimeksi joskus kesällä, joten oli jo aikakin?

Tänä syksynä on oman ratsastuksen osalta ollut vähän hiljaisempaa, jos näin voisi sanoa. Tuntuu, että jos en ole pitänyt tehotunteja, olen ollut auttamassa seuran kisojen järjestelyissä tai jollain muulla tavoin ollut kiireinen, jolloin treenailu Cassun ei ole ollut ihan niin ”vakavamielistä”. Tai ehkä punainen lanka on puuttunut treeneistä viime aikoina. Olen hypännyt kuitenkin vähintään joka toinen viikko, ja jos en ole jonain viikkona hypännyt, olen pitänyt huolen siitä että ylitän edes maapuomeja tai kavaletteja harjaannuttaakseni jo valmiiksi falskaavaa estesilmääni. Ensimmäinet maneesitreenit teinkin caprilli-radan muodossa ja Cassu (sekä kuski!!!) oli tosi hyvän tuntuinen! Sen jälkeen on ehkä olleet odotukset omaan suorittamiseen korkeammalla, jolloin meidän perustason suorittaminen on tuntunut huolimattomalta tai tavanomaista ”surkeammalta”, vaikkei niin varmaan kuitenkaan olisi.

Photo: Saaga Tanhuanpää

Photo: Saaga Tanhuanpää

Photo: Saaga Tanhuanpää

Huomaan kuitenkin videoista, että oma istuntani on hieman levoton eikä niin vakaa mitä se parhaillaan on ollut. Keskittyminen on siis viime kuukausina painottunut ihan perusasioihin, kontrolliharjoituksiin sekä tarkkuuteen ja suuri painopiste on ollut oman varmuuteni treenaaminen – toisinaan olen heittänyt vain yhden tai kaksi estettä maneesiin ja hypännyt niitä molemmista suunnista niin kauan, etten epäröi itse lähestymisiä vaan annan hevosen edetä esteille samalla kun katson millaisella etäisyydellä olemme lähdössä hyppyyn ja autan parhaani mukaan. Kuulostaa helpolta, mutta jos on oppinut huonoja tapoja lähestymisissä, saa niiden kitkemisessä painia säännöllisesti, että ne pysyvät poissa. Pikkuhiljaa…

Photo: Saaga Tanhuanpää

Photo: Saaga Tanhuanpää

Huldan kanssa ollaan taas tehty vaikka ja mitä – syyskuun lopulla pyörähdimme Ypäjällä järjestetyssä European Breeding Event Finland-tapahtumassa, joka on siis nuorten hevosten ja varsojen näyteikkuna/kilpailutapahtuma. Hulda osallistui 2-v championiin, sekä esteillä että askellajeissa. Esteosuus meni vähän penkin alle tamman jännittyneisyyden ja omien alun mokailujeni vuoksi, mutta arvokas kokemus pienelle hevoselle. Askellaji- ja rakennearvostelussa Hulda loisti: askellajeista tuli pisteet käynti 7.5, ravi 7.0, laukka 7.5 ja rakenteesta tyyppi 8, pää/kaula/runko 8, jalat 7.5! Tuomari sanoikin osuvasti, että Hulda on hieman kyselevän ja hämillisen näköinen, ja en olisi voinut olla enempää samaa mieltä – kaksin täällä opetellaan tässä maailmassa oloa ja se kyllä osaa olla aika hämmentävä paikka uusine asioineen. Tammalla on kuitenkin hyvät askellajit ja rakenteensa puolesta sopii kuulemma erinomaisesti sekä este- että kenttäratsastukseen. On se kiva varsa, tuonakin viikonloppuna kuskasin ekaa kertaa hevosta noin pitkää matkaa ja traikkua olin vetänyt vasta kolmisen kertaa heppa kyydissä. Ja parasta oli, että apuna oli mukana luottokädet Saima ja Janika.

Photo: Amanda Salminen

Screenshot: Haven Yhtymä (video ostettu)

Screenshot: Haven Yhtymä (video ostettu)

Photo: Leena Kahisaari

EBEFin jälkeen alkoi juoksutuskoulu, ja tamma saikin ensin pari-kolme kertaa juosta ihan juoksutusvyöllä, ennen kuin tutustutin sen satulaan. Jossain vaiheessa mulkosilmäisestä, kaikkea epäilevästä kakarastani on kasvanut luottavainen kaveri, joka ottaa kaiken uuden vastaan lähes mukisematta. Satula ei nimittäin juuri huomiota herättänyt. Satulan kanssa ehdittiin juosta liinan päässä kolme kertaa, ennen kuin kenttä jäätyi ja tamma sai sitten lomaa. Selkään mennään vasta keväällä, joten nyt on vähän hiljaisempaa treenailua, ehkä jatetkaan ohjasajon ja maastolenkkien parissa nyt kun pohjat sallivat suurimmaksi osaksi käyntityöskentelyn. Hulda on onneksi nuori, joten sen ei tarvitsekaan koko ajan olla töissä. Nyt on kuitenkin melko hyvä pohja, josta lähteä sisäänratsastamaan ensi vuonna!

Photo: Amanda Salminen

Hieman yllättäen sain myös ratsastettavakseni yhden hevosen lisää, josta osa ehkä onkin jo nähnyt vilauksia Instagram-tililläni. Tätini osti 5-vuotiaan suomenhevosruuna ”Eetun”, joka on tähänastisessa elämässään ollut lähinnä ravihommissa ja satunnaisesti kantanut ratsastajaa selässään. Treenejä on nyt noin kuukauden verran takanapäin, ja pakko todeta että ruuna on todella kehityskelpoinen ja kiva kaveri! Todella rehti ja nopea oppimaan, pehmeä suustaan ja kantaa itsensä luonnostaan aika kivasti. Olen työskennellyt paljon ympyrällä saadakseni malttia ja taipuvuutta, ja meno on ajoittain jo tosi kivan näköistä. Laukannostotkin ovat jo nopeampia ja laukka alkaa pikku hiljaa rullata, ja ekat hypytkin on jo ehditty ottaa. Oikein mukava uusi tuttavuus, jota lähden mielenkiinnolla viemään kohti ratsun uraa. Mainittakoon, että tämä on elämäni ensimmäinen ravurista ratsuksi-projekti, joten jännityksellä odotan millainen matka meillä on edessämme.

Ensimmäinen kerta selässä tätini luona, 25.10.2019.

Hyvin pintaraapaistuna tiivistelmä viime syksyn tapahtumista, toivon mukaan ennätän useammin blogin ääreen lähiaikoina niin tulisi vähän enemmänkin kuin pelkkiä kuulumisia. Seuraavaa postausta odotellessa kannattaa ottaa Instatili seurantaa, ellei jo ollut 😉

// Finally at it with the blog again. I don't actually have the time, but I feel like I should post something here anyway. Partly because I had planned some special posts and an advent calendar again, but let's see how that turns out. This fall has been so hectic, that it's crazy! 

Photo: Amanda Salminen

The biggest reason for the never-ending busyness is my studies. Now I'm at my first year of master studies, and the workload is way heavier than in the bachelor phase. However, I felt lost in the bachelor's since there was not actually any mandatory attendance and the studies felt more "free" compared to now when the courses consist of group projects, reports, essays and analytical tasks in addition to the basic exams. The learning process is way more effective, when you actually have to do something all the time to keep up. Anyway, in order to keep the soon-to-be broken-in babyhorse and maintain a normal life, I also need to work a little besides the studies. And also, find time for the pony coaching sessions and train myself in a whole different city. So that's my autumn...!

I have written about how we are doing sometime during the summer, so maybe it was about time?

This fall my riding has been on kind of a silent mode, if you can say so. It feels like if I have not been coaching the kids, I have found myself helping with our riding club's events or done something else that kept me too busy to fully focus on training "seriously" with Cassu. Or like the common thread has been missing for a while. I have still tried to jump at least every second week, and if I haven't jumped one week I have at least made sure that I do some work with poles or cavalettis to keep my eye for the distances in shape. Our first indoor jumping training was actually ridden in the form of a caprilli-course and Cassu (and the rider!!!) felt super! After that I guess my own expectations for our performance has been a bit too high, which makes our basic performance to feel sloppy or "less good" than usual, even if that was not the case. 

Photo: Saaga Tanhuanpää

Photo: Saaga Tanhuanpää

Anyway, I can see from the training clips that my seat is a bit out of balance and less stable than usually. Therefore, my focus has been on basic exercises lately like control, correctness and mainly my own confidence - sometimes I have just thrown out two jumps into the arena and jumped them repeatedly until I felt comfortable with any distance and letting the horse work for me as well. Sounds easy, but once you have learnt bad habits to approaching the jumps, you need to work really hard on a regular basis to keep them away. Slowly, slowly...

Photo: Saaga Tanhuanpää

A little rain doesn't matter as long as you clean your tack ;) Photo: Saaga Tanguanpää

With Hulda, a lot has been going on - at the end of September we took a trip to Ypäjä and European Breeding Event Finland, an event for foals and young horses. Hulda took part in the 2-year olds champion, both in jumping and dressage/gaits. The loose jumping didn't go as well as I expected, sine Hulda was a bit tense and I also made a few mistakes in the beginning. However, this is a great experience for a little horse. In the gaits and conformation Hulda was shining: from gaits she received a 7.5 for walk, 7.0 for trot and 7.5 for canter. Conformation points were the following: type 8.0, head/neck/body 8.0, legs 7.5! The judge thought that Hulda is still a bit questioning and confused with everything, and I could not have agreed more - we are both constantly learning how to live in this world, which can be quite confusing indeed. She has good gaits and according to the judge her conformation allows her to be a good showjumper, or even an eventer in the future. She is such a nice youngster, this day was also the first time I drove a horse for that long (also, my third time driving a loaded horse trailer!). And nothing is better than having my trusted friends Saima and Janika with us.

Screenshot: Haven Yhtymä (video bought)

Screenshot: Haven Yhtymä (video bought)

Photo: Leena Kahisaari

After EBEF we started lunge school, and the first two-three times Hulda got to run with just the lunging surcingle before I introduced her to the saddle. At some point my starry eyed baby that questioned everything has grown into a trusting little friend that is happy to be introduced to new things in life. Even the saddle did not surprise her. I only got to lunge her a few times with the saddle on until the arena froze and Hulda got a little break. I will try to break her in next spring, so right now she will have a little bit of a time-off; maybe some long-reining and handwalking in the forest now that we can mostly just walk due to the frozen ground. Hulda is still young, so she does not even have to work that often right now. However, now I have quite a good groundwork for breaking her in next year!

Photo: Amanda Salminen

Looking a bit suspicious...

Photo: Amanda Salminen

Quite suddenly I also got another horse to ride, as some of you might have seen on my Instagram account. My aunt bought a 5-year-old Finnhorse gelding "Eetu", who has so far worked as a trotter and just occasionally carried a rider. Now we have worked about a month together, and I have to admit that he is quite workable and nice! Very honest and eager to learn, soft and carries himself quite well. I have worked a lot on circles to get him to wait and relax, and it looks pretty good already. He also picks up canter better and better, and the canter gets more power slowly but steadily. We also took our first jumps last week. He seems like a very nice new friend, with whom I look forward working with and developing towards a riding horse. Eetu is actually my first trotter project, so it is exciting to see how this journey will turn out.

Quite a superficial look into our fall, hopefully I will have more time for the blog so there would be something else than just semi-annual reviews on what has been going on. While you wait for the next post, please follow our Insta-account 😉

Photo: Amanda Salminen