3. Ostaisinko varsan? // Should I buy a foal? (OSA 1)

Monen heppatytön ja -pojan haave on omistaa hevonen. Sen kanssa saa tehdä ihan mitä haluaa, milloin haluaa ja melkein missä haluaa. Sitten on niitäkin (fiksuja), jotka tietävät mitä hevosen omistaminen vaatii ja näin ollen eivät halua sellaista, vaikka se kivalta kuulostaisikin. Entäpä lapsihevonen, varsa, olisiko se hyvä ajatus? Miksi ostaisin varsan? Mitä se maksaa? Mitä sen kanssa tehdään ja miten koko homma menee?

Siksi ajattelinkin kirjoittaa amatöörin/ensikertalaisen näkökulmasta postaussarjan varsan hankkimisesta niille, jotka ehkä jo miettivät varsan hankkimista tai muuten vaan haluavat tietää, mitä se edellyttää. Tässä osassa ajattelin käydä läpi mitä tulee ottaa huomioon ennen varsan saapumista sekä mitä se lysti voi maksaa. Muistakaa kuitenkin, etten ole ammattilainen, joten jos jokin mietityttää kannattaa aina kääntyä kokeneiden kasvattajien/varsanomistajien puoleen. 

Jos totta puhutaan, en itse koskaan järkeillyt tätä varsan hankkimista. Tiesin mitä hevosen pito maksaa ja mitä lisäkuluja siihen päälle saattaa tulla, mutta silti halusin ostaa ikioman. Varsaan päädyin lähinnä hulluuttani ja "koska se on edullisempaa kuin valmiin hevosen osto".  Tämä väittämähän ei ole oikein järkevä, koska ennen kuin varsasi on ratsastusikäinen tulee siihen aika varmasti kulumaan sen valmiin, tai edes puolivalmiin hevosen verran rahaa. Mulle se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, sillä valmiiseen, mulle sopivaan hevoseen ei olisi ollut varaa moneen vuoteen. 

Varsan osto - "valmis" vai syntymätön?

Varsan voi ostaa "valmiina" eli jo syntyneenä lähes minkä ikäisenä tahansa, tai sitten pelata riskillä ja ostaa syntymätön varsa niinkuin minä tein. Valmis varsa on siitä helpompi ja riskittömämpi valinta, että varsa on jo varmasti maailmassa, eli säästyt saman tien varsan tekomaksuista ja riskistä, ettei emä olekaan tiine tai varsomisessa sattuu jotain. Hevosten kanssa täytyy kuitenkin muistaa, että myös tämä valmis varsa on riski - se voi sairastua, loukkaantua tai menehtyä ihan yhtä äkillisesti. Syntymättömän varsan ostoon liittyykin sitten jo paljon eri tekijöitä - pitää olla tamma, ori, eläinlääkäri, oriasema, paikka jossa tamma varsoo jne.. Ja tähän päälle pitää saada tamma tiineeksi ja kantamaan elävää varsaa 11 kuukautta, jonka jälkeen varsomisen pitää sujua ongelmitta ennen kuin varsasi saadaan edes tähän maailmaan.

Minua kiinnosti kuitenkin olla alusta asti koko projektissa mukana, sillä olisihan tästä tulossa se mun ihan ensimmäinen oma hevonen. Ja koska olin (olen vieläkin) nuori ja tyhmä enkä tajunnut että rahaa voi säästääkin, olin valmis laittamaan kaikki töistä ja valmistumisesta saamani rahat likoon silläkin riskillä, ettei varsaa tulisikaan. 

Tamman valinta

Kun päätyy tähän syntymättömän varsan ostoon, on ensimmäisenä edessä oikean tamman valinta. Jos omaa tammaa ei ole, voi sellaisen "liisata", vuokrata tai lainata joko tutulta tai vieraalta. Yllättävän moni tammanomistaja lainaa tammojaan varsan tekoon, mikä on aivan mahtavaa meidän hevosettomien kannalta. Itse halusin puoliverisen, hyväsukuisen estetamman jolla mielellään olisi näyttöjä. Valikoimaa oli yhtä paljon kuin eri hintavaihtoehtojakin. Kaverini vihjasi sitten lopulta ystävänsä tammasta, jonka saisi astuttaa ja tamma asuisi omistajan luona koko ajan. Pari pitkää puhelua myöhemmin oli sovittu, että äitihevoseksi valikoitui Daffodil's Baronet. "Irkku" oli ihannehevostani pienempi, vähän matalampi eikä sen suku ollut mulle juurikaan tuttu, olinhan tottunut ratsastamiini saksalaissukuisiin hevosiin. Kaverillani oli kuitenkin siitä jo yksi varsa, ja olin lisäksi saanut ratsastaa tamman vanhimmalla varsalla ja tykkäsin siitä kovasti. Molemmat varsat olivat hirmu kilttejä ja yritteliäitä, ja tamma oli päästänyt paljon oria läpi jolloin varsatkin olivat vähän isompia. En ole ammattilainen, joten luotin siihen että nämä kivat varsat ovat mulle tärkeämpi seikka tamman valinnassa kuin iso koko tai samanlainen suku kuin esimerkiksi Cassulla.

Tammaa valitessa on tärkeää varmistaa, että se on tiineyttä ajatellen terve.

Kuva: Leila Kinnari, kuva lainattu sukuposti.netistä

Oriin valinta

Nyt kun tamma oli valittu, oli aika valita tulevan varsani isäehdokas. Tai näinpäin sen pitäisi mennä. Minä taas olin ensin löytänyt lempparioriini ja tamman löydyttyä mietin niiden yhteensopivuutta. Tiesin jonkin verran suvuista, mutta koska halusin mahdollisimman hyvän varsan, päätin kääntyä ammattilaisten puoleen. Ihana kasvattaja Minna Nieminen kertoi minulle Irkun suvusta ja antoi oriehdotuksia, sekä kertoi valitsemistani lemppareista ja niiden yhteensopivuudesta. Irkussa on paljon täyttä verta, ja sen suvussa on emän puolella hyvää täykkäriverta mm. Lucky Boy xx, joka on monen hyvän estehevosen suvussa. Emälinja meni nopeasti vanhoihin orilinjoihin. Isä Irco Mena on myös jättänyt hyviä este- ja kenttähevosia. Minna suositteli tamman, sen jälkeläisten ja suvun perusteella että valitsisin sille ison, kyvykkään, erinomaisen hyppytekniikan omaavan ja rauhallisen oriin. Sain myös tiettyjä sukulinjoja joista näitä löytyisi varmimmin, ja valehtelematta mulla oli varmaan yli 20 ehdokasta josta pidin erittäin paljon. Lopulta päädyin oriiseen Chacoon Blue - kaverini toinen varsa syntyi tuona kesänä Irkulle kyseisestä oriista ja se näytti kivalta varsalta. Lisäksi Schockemöhlen oriasema Saksassa oli helppo valinta ja heillä oli hyvät diilit tammanomistajille. Chacoon Blue on moderni, ryhdikäs, hyvälaukkainen ja helposti ratsastettavan oloinen ori, jolla on todella hyvä jalkatekniikka hypyissä. Se on saanut hyvät arvostelut oritesteissä.

Oriin sopivuuden lisäksi on myös tärkeää tietää, minkä laatuista siemen on (=kuinka helppoa tamman tiineeksi saaminen tulee olemaan). Tämän voi selvittää oriinpitäjältä, mutta normaalisti näistä asioista ei tarvitse huolehtia jos oriilla on Suomessa välittäjä. Siementä saa tuoreena ja pakastettuna, joten on tärkeää selvittää kumpi on sopivampi kohdallanne. Myöskin ehdot on hyvä varmistaa. Mitä esimerkiksi tapahtuu, jos tamma ei tiinehdy? Jotkut oriasemat tarjoavat seuraavan kauden edullisemmin, osa taas eivät. 

Kuva: Schockemöhle

Kuva: Schockemöhle

Varsan aluille laitto - oriasema

Tässä kohtaa tamman ihana omistaja Kristiina auttoi minua. Koska Chacoon Bluelta sai tuoretta siementä, Irkku voitiin siementää lähes naapurissa oriasemalla. Asuin itse niin kaukana tammasta, että omistaja hoiti kaiken varsan syntymään ja vieroitukseen saakka, ja meikä toimi lähinnä maksumiehenä. Se oli toisaalta helpotus, sillä aloitin samana syksynä opinnot. Kun oriasema oli valittu, vietiin tamma sopivalla hetkellä kiimatarkastukseen, ja kun kiima lähestyi tilattiin Saksasta siemenet, jotka saapuivat seuraavana päivänä. Eläinlääkäri ultrasi Irkkua säännöllisesti, jotta se siemennettäisiin juuri oikealla hetkellä. Harmillisesti kiima ajoittui viikonlopulle, joten tilasimme varmuuden vuoksi vielä toisen annoksen ja tamma siemennettiin heti viikonlopun jälkeen uusiksi. Tiineystarkastus oli 14-17 päivän päästä, ja siellä se alkio sitten jo olikin!! 30 vuorokauden kohdalla tarkistettiin tiineys vielä kerran, ja kaikki oli ok. Odottaminen sai siis vihdoin alkaa.

Oriaseman lisäksi myös kotisiemennys on vaihtoehto. Itselläni tästä ei ole kokemusta, mutta se voi tulla kalliiksi eläinlääkärin ravatessa tekemässä kiimakontrolleja ja siemennyksiä tiheään tahtiin. Oriasemalla nämä kontrollit kuuluvat useimmiten yhteen könttäsummaan (kausimaksu). Myös hyvä siementävä eläinlääkäri on tärkeä osa tamman tiinehtymistä!

Kulut

Koska jokaisella oriilla on omat hintansa, en sano mitään täsmällisiä summia mitä minulta tähän projektiin oli tässä vaiheessa mennyt. Mutta listaan ylös kaiken, mihin rahaa meni tällaisella diilillä:

• Tallivuokra - koska lainasin tammaa Kristiinalta, maksoin hänelle tallivuokraa.
• Tamman rehut - viimeisinä kuukausina Irkku söi lisäproteiinia varsaa varten, joten maksoin myös nämä rehut
• Oriin kausimaksu ja lähetyskulut - siemenestä maksettiin Saksaan kausimaksu, joka tarkoittaa että tavaraa sai tilata koko kesän niin paljon kuin oli tarvetta, kunnes tamma oli tiine. Lisäksi maksoin joka lähetyksestä rahdin, joka oli n. 90€ per kerta
• Oriaseman ja eläinlääkärin maksut - oriasemalla oli myös kausimaksu, eli tamma sai tietyllä hinnalla käydä siemennettävänä ja tarkistettavana niin kauan kuin oli tarve. Eläinlääkärille maksetaan lisäksi mahdollisista lisätoimenpiteistä, meillä se taisi olla kiiman katkaisupiikki.
• Bensakulut tamman omistajalle siementen noutamisesta lentokentältä

Ultraäänikuva Huldasta 16vrk kohdalta. Kuva: Kristiina N

Tässä oli sarjan ensimmäinen osa, jossa siis käytiin läpi ennen varsan aluille laittoa ja syntymää huomioon otettavia asioita sekä tärkeitä seikkoja prosessin alkumetreiltä. Seuraavassa osassa valmistaudutaankin varsomiseen ja varsan ensimmäisiin hetkiin!

// Many horse lovers dream of owning a horse. You can do whatever you want, whenever and almost anywhere with an own horse. Then there are those (smart) people, who know what it takes and therefore don't want to own a horse although it sounds like fun. But what about a foal, could it be a good idea? Why would I buy a foal? What does it cost? What do you do with a foal and how does the whole thing proceed?

That's why I wanted to write a series of blog posts about buying a foal for those who might think about buying a foal or just want to know what it's all about. In this part I am going through things to consider before the foal arrives and what it might cost. Please keep in mind that I am a first-timer/amateur, so if something is missing or you have something in mind I recommend turning to an experienced breeder/foal owner.

To be honest, I never really thought "wisely" about buying a foal. I knew what it costs to have horses and all the additional costs that might occur, but still I wanted to buy my own. Why I chose a foal was mostly because I'm crazy and "because it's less expensive than buying a grown and experienced horse". That is not a very smart way of thinking, since before breaking in the foal you will most likely to spend as much money on the foal as the experienced horse would cost. For me, however, it was the only option since I would not have been able to afford an experienced horse in my taste for many many years.

Buying a foal - born or unborn?
Foals can be bought after they are born at any moment, or then one can take the risk and buy an unborn foal like I did. A ready, already born foal is an easier and less-risky choice since the horse is already born, which means that you save money in the breeding costs and you don't have to live with the risk that the mare does not become pregnant or something goes wrong. With horses it is anyway important to know, that also this born foal is a risk - it can get sick, hurt itself or die just as quickly. Therefore, buying an unborn foal contains many more factors - you need a mare, a stallion, a vet, a stud, a place where the mare will be foaling.. In addition you need the mare to be in foal and carry the foal for 11 months, after which the foaling should go without problems before you will even see your own foal for the first time.

I was still interested to be part of the project as a whole, because this would still be my first own horse. And because I was (am still) young and stupid and did not realise that money could also be saved, I was ready to put all the money I got from work and graduating into this project even if I knew, that I might not even get the foal alive.

Choosing a mare
If you decide to buy an unborn foal, the first thing to do is choosing a mare for your foal. If you don't have a mare of your own, you can lease, rent or "borrow" one from a friend or a stranger. Surprisingly many mare owners borrow their mares for foaling, which is just amazing for us horseless people. I myself wanted a standardbred showjumper with a good pedigree and good results. There were as many choices as there were different pricings. Finally my friend told me about her friend's mare, that was available for breeding and the mare would stay at the owner all the time. After a few loooong calls we had a deal - the mare was Daffodil's Baronet. "Irkku" was a bit smaller than my ideal horse, a bit lower and her pedigree was not that familiar to me, I was used to the german pedigrees that my aunt's horses had. My friend had already one foal from her and I had also got the chance to ride Irkku's first foal and I liked him a lot. Both foals were well-behaved and had a super attitude, and the mare left them a lot of the qualities of the sires as well, which made the foals a bit bigger, too. I am not a professional, so I trusted the instinct that the foals were a way more important factor to me than choosing a big-sized mare with exactly the pedigree that i.e. Cassu had.

It is also important to check that the mare is reproductively sound before the breeding season starts.

Photo by Meeri Koski

Choosing the stallion
Once the mare is chosen, it was time to decide the sire for my foal. Or that's how it usually goes. However, I had first found my favourite stallions, and after finding the mare I started thinking how well they were suited for each other. I knew something about the jumper pedigrees, but since I wanted a foal that was as good as possible I turned to professionals. Lovely sporthorse breeder Minna Nieminen told me about Irkku's pedigree and told me what stallions could go best with her and why. Irkku has a lot of  thoroughbred in her, and in the damline you can find good thoroughbred blood in i.e Lucky Boy xx, who appears in many good jumpers' pedigrees. The damline had also quite old dutch stallion lines. The sire Irco Mena had also left behind many good jumpers and eventing horses, so Minna recommended (based on the pedigree, the mare and her foals) that I choose a big, scopey, calm stallion with an excellent jumping technique. I also got some breeding lines that would fit her best, and honestly I had over 20 favourite stallions at this moment. Finally I chose Chacoon Blue - my friend got her second foal by Irkku, and the pretty foal was by Chacoon Blue. Also, Schockemöhle stallion station in Germany was a safe choice with good deals for mare owners. Chacoon Blue is a modern, well put-together stallion with a good canter, a very good jumping technique and a good rideability. 

When it comes to getting the mare pregnant, you might want to know the quality of the stallions semen. If the semen is of proof quality it will most likely not work, no matter how fertile the mare is. You will find out about the quality by simply asking the stud farm owners. However, an amateur don't usually have to worry about these things if the stallion has an agent, which most of the European stallions in Finland do.

Photo: Paul Schockemöhle, http://schockemoehle.com/eng/service-station-stud/breeding-stallions/chacoon.html

Photo: ©  Jean Georges Toffi, http://www.toffiimages.de

The beginning of a foal - at the stud
At this moment Irkku's lovely owner Kristiina helped me a lot. Since Chacoon Blue had fresh semen, Irkku could be bred almost in the neighborhood of her home stable. I lived so far away from Irkku that her owner fixed everything until the foal was born and weaned from her mother, and I was just  mostly the one who paid for all this. It was actually a relief, since I also started studying that fall. When whe had chosen the stud farm where the mare was going to be inseminated, Irkku was brought there for controls. When the timing was right, the semen was ordered from Germany and they arrived the following day. A vet was ultrasounding the mare regularly to see how far the heat was. After a succesful insemination the mare had her pregnancy check in 14-17 days, and there the embryo was!! One more check at day 30 to see that everything was okay, and then the waiting could begin.

Another option is home breeding, in which I don't have any experience. This can be a bit more expensive, though, since the vet needs to visit the mare often because of the heat and pregnancy controls and the insemination. At stud farms these ordinary veterinary fees are usually included in the seasonal fee.

Expenses
Since all stallions have individual prices, I can't tell any specific sums for what a foal project will cost. But I will list up all the expenses I faced to this moment:

• Stable rent - I borrowed Irkku from Kristiina, so I paid for the mare's stable costs
• Feeding - in the last months of pregnancy Irkku ate some additional protein for the foal
• Season fee and shipping costs for the semen - I paid a seasonal fee for Chacoon Blue, which means that they send you semen all season as long as needed. In addition every shipment cost around 90 euros
• Stud fee and vet costs - even the stud had a seasonal fee for inseminations, they kept on going as long as needed. The vet costs appear if the mare needs some special treatment, in my case one small treatment was needed.
• Gas - I paid the mare owner for the gas she used while picking up the semen order from the airport

Ultrasound of Hulda at 6 weeks, photo by Kristiina N

So this was the first part of the series. We went through important factors to consider before buying a foal and all costs that might occur during the process. Next part will be all about the waiting for foaling and the first days in a foals life!

2. Tämän hetken ajatuksia // Thoughts at the moment

No niin, blogi saatettu vihdoin aluille ja toivon mukaan jokunen kiinnostunut jäi seurailemaan.
Olin ihan unohtanut avata kommenttikentän anonyymeille, joten nyt se on auki - toivottavasti se rohkaisee kommentoimaan ;)

Ennen kuin rupean vuodattamaan tänne sen enempää sisältöä, ajattelin pysyä tässä hetkessä ja kertoa, mitä viime aikoina on tapahtunut, mitä nyt on meneillään ja miltä lähitulevaisuudessa näyttää.

Tämä kesä on ensimmäinen kesä kuuteen (!) vuoteen, kun en ole kesätöissä ja samalla ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen, kun olen ilman töitä. Se on ollut samalla sekä stressaavaa että rentouttavaa, stressaavaa lähinnä taloudelliselta kantilta. Muutin sitten kesäksi takaisin Nokialle porukoiden luo, etteivät viimeiset rahani menisi vuokrien maksamiseen. Se mahdollisti myös sen, että pääsin vihdoin treenaamaan Cassua itse ihan täyspäiväisesti, mikä on ollut kivaa. Samalla vetäisin juhannusviikolla kolmen päivän alkeisestekurssin tätini ratsastuskoulun hevosratsastajille, ja olen myös pyörittänyt tammikuussa aloittamiani ponien tehoestetunteja koko kesän ajan. Lisäksi olin koko heinäkuun tekemässä arkisin aamutallia, joten onhan tässä tavallaan töissäkin oltu välissä. Ja niin, Hulda on ollut laitumella koko kesän joten sitäkin on käyty säännöllisesti moikkaamassa.

Kesä on siis ollut melko rento mutta hevostäyteinen, mistä en valita kun normaalisti käyn vain viikonloppuisin tallilla opintojen vuoksi. Mitä nyt sitten on meneillään?

Tulevana viikonloppuna autanratsastusseuramme harjoitusestekisojen järjestämisessä. Kaikki mun oppilaani kilpailevat, mikä on superhauskaa! Osan kanssa on jo tehty tälle erää viimeiset yhteiset treenit, ja osa jatkaa sitten vielä viikon päästä. Ajattelin, että kertoisin näistä tehotunneista omassa postauksessaan aikanaan. Kisojen jälkeen olen vielä kolme kokonaista viikkoa Suomessa. Tosiaan, opintoihini kuuluu joko työharjoittelu ulkomailla tai vaihto-opinnot, ja meikäläinen on matkalla Kanadaan vaihto-opiskelemaan syyslukukaudeksi! Lähtö on 2. syyskuuta, ja paluu joskus joulun tienoilla jos maltan lähteä. Jännittävää ja kivaa, mutta samalla vähän haikea jättää kaverit, hepat ja oppilaat tänne Suomeen neljäksi kuukaudeksi.

Lähtöön on joka tapauksessa vielä hieman reilut kolme viikkoa, joten siihen asti on vielä hyvin aikaa vetää viimeiset tehotunnit, treenata Cassua, nähdä kavereita ja käydä moikkaamassa varsaa. Ja vaihtoni aikana tulen tottakai kirjoittelemaan, koska hevosista kirjoiteltavaa riittää vaikken niiden kanssa tekemisissä olisikaan.

Mikäli teillä on mielessä jotain mistä haluaisitte lukea, heittäkää rohkeasti aiheita kommentteihin!
Pysykää kuulolla, ja muistakaa että menoamme voi seurata tiheämmin Instagramin puolelta ;)



//Allright, the blog is finally up and running and hopefully some of you got interested in following this. I had totally forgotten to open the comment box for anonymous people, so now it's open - feel free to comment! ;)

Before writing anything significant I would like to start with thoughts on this moment, what's been going on and what happens in the nearest future.

This is the first summer in six (!) years when I don't have a summer job. Also the first time in three years when I'm without a job. It has been both relieving and stressful, stressful mostly because of financial stuff. Therefore I moved to my parents' house for the summer, and that has given me the possibility to finally ride Cassu myself every day. That has been nice! In the meantime I ran a beginner's showjumping class for three days at my aunt's riding school, and I also trained the ponyriders that I have coached since January. In addition, I worked weekday mornings at the stable in July, so I haven't been fully unemployed after all. And of course I have visited Hulda at her summer grazing place.

The summer has so far been relaxing and full of horses, but I can't complain. What's going on now then?

This weekend I am helping our riding club at throwing a "practice show". All my students are competing, which is superfun! I've already had my last training session with some of them, and the rest is training next week. I thought that I would talk about these training groups more in an own post later on. After the show I have three whole weeks left in Finland. Why? As part of my studies I have to either do an internship or study abroad, so I am heading to Canada for an exchange semester this fall! The departure is on September 2nd, and I will return around Christmas maybe. It's exciting and fun although it feels a bit sad to leave all my friends, the horses and my students in Finland for four months.

Anyway, there's still three weeks of time before I leave so I have just enough time to do the last coachings, train Cassu, see my friends and visit my foal. I will also write on the blog during my exchange, of course, since there is always something to write when it comes to horses.

If there's anything you would like to read about, please comment!
Stay tuned and remember to also follow us on Instagram ;)

1. Welcome!

Hei ja tervetuloa Rimakauhua-blogiin!

Tämän blogin perustaminen on pyörinyt mielessä reilut puoli vuotta aina silloin tällöin. Edellistä treeniblogiani pidin pystyssä nelisen vuotta, jonka jälkeen loppui niin aika, mielenkiinto kuin kirjoitusaiheetkin. Kaksi vuotta myöhemmin into blogin pitämiseen on välillä nostanut katsettaan, ja tässä sitä ollaan. Suurin osa lukijoista on varmaankin löytänyt tiensä tänne Instagram-tilini (linkki) kautta, ja toivon että tykkäätte.

Blogi sai lopulta alkunsa, koska halusin täydentää Instagram-tilini sisältöä pidemmillä teksteillä ja pohdinnoilla. Instaan kun ei tekstiä voi laittaa rajattomasti, ja siellä viestintä tapahtuu ennemmin kuvien ja videoiden välityksellä. Se on omasta mielestänikin ollut miellyttävä, nopea ja helppo tapa julkaista heppaelämän kokemuksia, mutta siitä on puuttunut ehkäpä juuri se pohdiskeleva pala minusta. Joten tämä blogi tulee toimimaan ennemmin täydentäjänä kuin korvikkeena Instagramille. Koska haluan tällä kertaa panostaa tekstin laatuun enemmän kuin määrään, en aio luvata mitään säännöllistä postaustahtia. Tekstejä tulee sitä mukaan, miten paljon asiaa on kerrottavana.

Mistä blogi sitten sai nimensä?

Monet minut tuntevat varmaan tietävätkin, että kärsin jonkinasteisesta rimakauhusta vaikka olenkin täysin hurahtanut esteratsastukseen. Olen kilpaillut 110-115 cm luokissa, mutta 120cm startit ovat toistaiseksi jääneet yrityksiksi juuri tästä syystä. Toiseksi kokemattomat hevosenikin ovat vaatineet hieman hitaampaa kehittymistahtia, jolloin ollaan hypätty paljon pieniä ratoja ja silmäni ei ole tottunut niihin isompiin esteisiin. Parhaimmillani olen hypännyt kotona tätini Chandra-tammalla 130-140cm ratoja, mutta aina jossain kohtaa meikäläisen sisällä alkaa hyppiä vihreitä miehiä stop-kylttien sun muiden varoitussignaalien kanssa. Ärsyttävää, mutta nyt se on kovan työn alla tulevaa ajatellen.
Talvella satuin myös katsomaan vanhaa Rimakauhua ja rakkautta-sarjaa telkkarista, ja minusta se oli hauska nimi. Siitä sitten kehittyi myöhemmin blogin nimi Rimakauhua.

Pidemmittä puheitta, tämä oli lähinnä avaus blogilleni, ja toivon että lukijat viihtyvät. Näin ensi hätään lisätietoja minusta sekä pääroolin omaavista hevosista löydätte yläpalkin sivuilta.

Tervetuloa!

// Hi and welcome to my blog!

Opening this blog has been running in my mind now and then for over a half year. Last time I had my blog for four years until I lost interest, time and subjects to write about. Now, two years later, the blog-interest has come up again and here we are. Most of you readers have probably found your way here through my Instagram-account (link), and I hope you like this addition.

This blog finally saw daylight since I wanted to complete my Instagram-account with longer texts and discussions. The text space on Insta-posts is limited, and of course the communication should be based more on photos and videos. Instagram has been a very comfortable, fast and easy way to post stuff from my equestrian life, but I think it lacked the discussing part of me. So, this blog will be more of an complementary thing to my Instagram-account. Since I want to focus more on quality than quantity of my texts, I won't promise any regular "posting pace". Texts will appear as ideas pop up in my mind.

Where did the blog get its name from?

(Rimakauhua = cold feet)

Most of my friends know, that I sometimes get cold feet although I love showjumping. I have competed in 110-115 cm classes, but 120cm's has so far became just attempts for this reason. Also, most of my horses have been unexperienced which has resulted in a slower development and smaller jumps. So to say my eyes have just not gotten used to the bigger heights. At best I have jumped 130-140 cm courses at home with my aunt's mare Chandra, but then at some point my mind just stops me from jumping more. It is so annoying, but it is under hard work for the future. I also happened to watch the series "Cold feet" (fin. "Rimakauhua ja rakkautta"), which I thought would be a fun name for my blog. 

This was mostly supposed to be a more or less good opening to this blog and I hope that my readers will enjoy. To start with, you will find more information about me and the horses on the pages above.

Welcome!