Lakevillage Princess, tutummin Napero, on monelle Viholalaiselle tuttu newforestinponi. Se asui Viholassa jo minun aloittaessani ratsastuksen, ja asustaa siellä edelleen opettaen lapsia ratsastuksen saloihin. Meidän taipaleemme kesti jonkun aikaa, ja juuri Napero on ollut suuressa asemassa minun lajivalinnassani.
En muista, olinko ratsastanut Naperolla ennen Alizin saapumista. Napero oli vähän pelottava omasta mielestäni, sillä se potki muita poneja tunneilla ja oli vähän hankalan ponin maineessa. Kuitenkin, tiputtuani Alizilta ensimmäisessä estevalmennuksessani en uskaltanut hypätä sillä enää ja panostin enemmän koulukisoihin. Sen jälkeen tätini heitti minut Naperon kyytiin.
Sain käydä Naperolla estevalmennuksissa, ja kisasinkin sillä estepuolella ja Alizin kanssa hoidin koulupuolen kisailut. 2007 puolella kokeilimme ensimmäisiä ulkopuolisia kisojamme, taisin hypätä Niihamassa 70cm ensimmäisellä kerralla. En muista pääsimmekö maaliin asti, todennäköisesti Naperon ollessa tallin luotettavimpia esteponeja. Muistan kuitenkin parhaiten yhdet seurakisat Hämeenkyrössä, jossa tätini auttoi minua tuttuun tapaan verkassa. Kentän reunat olivat täynnä vihertäviä pusikoita, joten Napero säntäsi hypyn jälkeen suoraan lähimpään puskaan syömään enkä saanut sitä sieltä ihan heti pois..tätiä ei varmaan hävettänyt. Samoissa kisoissa taisin hypätä 70&80cm, ja ratsastin väärän radan 80cm luokassa.
2007 loppupuolella sain Mojan, ja ratsastin Naperoa ja Mojaa esteillä vuorotellen. Napero oli konkari ja opettaja, Mojan kanssa opimme yhdessä. Hyppäsin Naperolla vielä kevättalvella 2008 Ypäjän keskiviikkokisoissa, jotka menivät hyvin. Sen jälkeen sain Lassi-ponin, ja Napero sai jatkaa muiden esteratsastajien opettamista.
Napero saattoi olla vaikea hoitaa, mutta se on fiksu ja tietää kenen kanssa voi kokeilla rajojaan. Itse en pelännyt sen hoitamista missään kohtaa, kävelin vain karsinaan riimu kädessä, nappasin irvistelevää ponia otsatukasta kiinni tai rapsuttelin sitä kunnes sen ilme muuttui iloisemmaksi. Jos olin yksin tallissa, poni oli yleensä kiinni sidottuna mutta pikku hiljaa 10-vuotias minä aloin luottamaan poniin ja harjailin sitä vapaana karsinassa vailla huolen häivää. Ratsastaessa poni oli äärimmäisen turvallinen - se ei kieltänyt ja oli helposti ohjattavissa. Tosin, kerran taisinkin tippua siltä ollessamme ratatreeneissä Lempäälässä ja esteen alla oli vesimatto (jota poni ei ikinä ollut kytännyt, hah).
 |
| Tampere, 2007 |
Naperon kanssa taival oli siis melko lyhyt, mutta poni oli tärkeä tekijä minun päätökseeni panostaa esteratsastukseen. Vielä tänä päivänä 21-vuotias mammatamma opettaa nuoria lapsia ratsastamaan ja ottamaan ensimmäisiä hyppyjään.
// Lakevillage Princess, known as Napero, is a familiar new forest-pony for those riding in Vihola. She lived there already when I began riding, and still does, teaching kids to ride. Our journey was brief, but Napero has been one of the biggest influences for my choice of discipline.
I can't remember, if I had ridden Napero before I got Aliz. I thought Napero was a bit scary since she kicked other ponies during lessons and had a reputation as a "evil" pony. Anyway, after falling of Aliz in my first jumping training I refused to jump her anymore, and then my aunt put me in Napero's saddle.
I got to jump Napero at Kari's trainings, and I also did some competitions with her while training dressage on my pony Aliz. In 2007 we tried some shows outside our home stable, and I think we did a 70cm on the first time. I don't remember how it went, but I assume we made it all the way since Napero was one of the most reliable ponies at the school. One thing I can remember clearly is a show in Hämeenkyrö, where my aunt helped me in the warmup as usual. The arena was surroinded by bushes, and after one jump Napero rushed into one of them and just stood there eating, and I was unable to do anything. My aunt must have felt so ashamed, haha. In that show I think we jumped 70&80cm, and I rode the wrong course in the latter one.
 |
| Club show in 2007? |
At the end of 2007 I got Moja, and I jumped both her and Napero. Napero was my teacher while I learnt together with Moja. We still jumped at a few club shows and finally in the early spring 2008 at Ypäjä, which went well. After that I got another pony, Lassi, and Napero got to continue teaching new riders into the world of showjumping.
Napero might have been difficult to groom, but she is smart and knows who to test. I was never afraid of grooming her, I just walked in to her box with the halter, grabbed the grumpy pony in the mane or scratched her until she looked like she was smiling. If I was alone I tied her up until I was comfortable with trusting her. Napero was a pleasure to ride, never afraid of anything and she jumped whatever she got in front of her. Still, I once fell off her at a course training in Lempäälä because she did not like the liverpool under the jump (she never spooked, so that was just weird).
 |
| Hämeenkyrö 2007 |
My journey with Napero remained pretty short, but she was still important in influencing my decision to stick to showjumping instead of dressage. Today, at the age of 21, she is still teaching young kids to ride and maybe even take their first jumps.
 |
| Hämeenkyrö 2007 |
