Eräänä kesäkuisena päivänä vuonna 2009 tätini hevoskauppias-ystävä toi tallille nuoren, ponikokoisen eestinhevostamman. Se oli nelivuotias Varita. Koska kyseessä oli niin nuori poni, sain tehtäväkseni ratsastella sillä kesän yli että se voisi syksyllä ryhtyä tuntiponin hommiin. Poni oli melko arka, mutta nopea oppimaan ja erittäin utelias. "Varsa" toimi kaikkialla, ja vaikka olin itsekin vasta 12 pystyin menemään sillä radalla, maastossa, kentällä ja maneesissakin yksin. Ratsastaessa poni oli hieman tahmea mutta teki kaiken mitä pyysin.
Kerkesin hypätä tammalla muutamat kerrat sekä osallistuin sillä seurakisoissa ristikkoluokkaan, jossa pääasiassa ihmettelimme kameroita, tuijottelimme värikkäitä puomeja ja yleisöä, mutta kaikesta mentiin aina jotenkin yli. Pikku hiljaa Varsa siirtyi tunneille, mutta se ei yhtään tykännyt siitä ja rupesi kiukuttelemaan. Ei mennyt kauaakaan, kun poni oli keksinyt miten ratsastajat lingotaan kyydistä pukkien ja pystyynhyppimisten kautta. Niinpä poni siirtyi taas minun ja erään toisen ratsastajan treenattavaksi. Aloin kevään 2010 aikana käydä Varsalla estevalmennuksissa, ja kehityimme aika kivasti syksyyn mennessä. Kävimme seurakisoissa hyppäämässä pari 50-60cm luokkaa sekä helppo C-tason koulukisoissa ihan kelpo tuloksin. Kerran uskaltauduimme myös Niihamaan hyppäämään 60cm, mutta ponia jännitti hirveästi ja kielsimme ulos radan alkuvaiheilla. Siitä olisi varmasti tullut kiva kisaponi, jos olisimme käyttäneet sitä useammin vieraissa paikoissa.
 |
| Photo: Krista Anttonen |
 |
| Photo: Krista Anttonen |
Talven 2010-2011 aikana 6-vuotiaaksi kääntyvä Varsa kehittyi kivasti sileällä, oppi laukanvaihdot, vastalaukkojen alkeet, keskiaskellajit sun muut. Esteillä treenasimme vaihtelevasti 50-90 cm ratoja. Poni ei kuitenkaan soveltunut tuntiponiksi Viholaan, ja itse olin kasvamassa poneista yli. Siispä Varsa laitettiin myyntiin samaan aikaan Pertti-ponin kanssa. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ostaa 6-vuotiasta, lapsille sopimatonta hieman haastavaa ponia, jolloin Can kaveri otti ponin maaliskuun lopussa myyntitallilleen. Sieltä poni päätyi Ouluun hevoskauppiaalle, joka myi Varsan äiti-tytär-poniksi. he totesivat kuitenkin ponin olevan liian vaikea heille, ja poni palasi takaisin kauppiaalle. Tämän jälkeen Varsa asui hetken Siilinjärven ratsastuskoululla, ja vaikka käsitin ponin olleen siellä varsin kiva ja toimiva peli myytiin se sieltäkin melko pian pois. Varita on vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja, ja en enää varmuudella tiedä missä se asuu, mutta pohjoisemmassa osassa Suomea joka tapauksessa. Muistan kuitenkin ilolla tätä hieman erikoista, äärimmäisen sympaattista ja suloista ponitammaa missä se ikinä onkaan tällä hetkellä, ihana Varita!
// The most meaningful horses in my riding history consist of lots of ponies, and this time it is time to tell you about estonian pony Varita. Varita is actually the last pony that I'm going to write about, since I started to ride horses quickly after this one.
It was June 2009 when my aunts horse dealer-friend brought a young, pony-sized estonian mare. It was Varita, four years old. Since she was so young I got to ride her over the summer before she would start her "job" at the riding school. She was a bit shy, but a fast learner and curious about everything. "Varsa" worked anywhere, and even if I was just 12 myself I could ride her alone in the woods, indoors and outdoors. She was a bit slow to ride, but did whatever asked.
I jumped her a few times and also participated in our club show in the crossed poles class, where we mostly just looked at the cameras, colourful poles and the audience but still managed to jump everything. Soon Varsa started doing lessons, but she did not like it at all and started to show it. It did not take long before she had learnt how to buch and rear off her riders, and so I, together with another rider, took over the reins again. During spring 2010 I started to jump Varsa more and took part in some training sessions as well. By autumn she was doing quite well and we jumped a few 50-60 cm classes at our club shows as well as easy dressage tests. We also got out to Niihama once for a 60cm class, but Varsa was so nervous that we were eliminated in the very beginning. She would probably have made a really nice show pony if we only had the time to take her out more often.
 |
| Club dressage show, 2010 |
 |
| Photo: Krista Anttonen |
 |
| Photo: Krista Anttonen |
 |
| Photo: Krista Anttonen |
 |
| Photo: Krista Anttonen |
During winter 2010-2011 Varita, turning six years by then, improved a lot on the flat; she learnt lead changes, did some babysteps on counter canter and also extended movements. We also jumped 50-90 cm courses quite nicely. Unfortunately Varsa was not suitable for this riding school, and I was already too tall for ponies, so we had to put her for sale at the same time with Pertti. But since nobody wanted to buy a 6-years old, not-for-kids challenging pony, Ca's friend took her to her sales stable. Varita ended up in Oulu at another horse dealer, who sold her to a mother and daughter, who later returned her because she was too much of a challenge for them. After that Varsa stayed a while at Siilinjärven ratsastuskoulu (a riding school), and although I understood that she was doing well there she was soon sold, again. Since that I know that Varita has had various new owners, and I have no sure clue about where she is right now. Somewhere in northern Finland anyway. I still think about her special, sweet personality with a smile wherever she is, my lovely little Varita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti