10. Millainen on täydellinen hevonen? / What is the perfect horse like?

Täydellisen hevosen löytäminen ei ole helppoa. Joskus tulee miettineeksi, onko täydellisiä hevosia edes olemassa? Kuten hevosetkin, on jokainen ratsastaja erilainen. Vaatimustaso, ratsastustaidot, mieltymykset..eroavaisuuksia on vaikka kuinka paljon. Toisin sanoen, jonkun muun mielestä täydellinen hevonen ei välttämättä ole sitä toisille. 

Olen saanut kunnian ratsastaa useita erilaisia hevosia, nuoresta vanhaan, kylmäverisistä lämminverisiin ja poneihin. Kokemuksen myötä itselle alkaa muodostua kuva omanlaisesta hevosesta. Voin kertoa, että moni ratsastamistani hevosista on ollut uskomattoman hienoja ja omalla tavallaan minulle sopivia, mutta en koe vielä löytäneeni sitä 100% täydellistä hevosta. Mikä sitten olisi hevonen minun makuuni?

Olen viime vuosina ratsastanut paljon "projekteja", lähinnä nuoria ja kokemattomia hevosia. Onneksi rinnalla on ollut kokeneita hevosia, kuten suomenhevosruuna Vektor "Vekku" sekä Chandra, jotka pitivät huolen oman tasoni kehittämisestä nuorten hevosten ohella. Olen aina mennyt jokaisen minulle tarjotun hevosen selkään, enkä pelkää villimpiä tapauksiakaan. Ehkäpä juuri siitä syystä täydellinen hevoseni olisi yhdistelmä aiempia hevosiani; hyväntahtoinen, mutta hieman pilkettä silmäkulmassa. Huumorintajua on ehdottommasti oltava, pienet ilopukit ja pelleilyt piristävät arkea. Kuitenkin hevosella olisi oltava tilannetajua, eli ihan joka tilanteessa ei tulisi riehuttua. Rakastan Casperin huumoria, esimerkiksi kisoissa se saattoi olla täysi pelle verryttelyssä, mutta radalle päästyään se teki tehtävänsä asiallisesti. Kotona ruunan tilannetaju ei tosin aina ole parhaimmillaan... Pidän myöskin hevosista, jotka omaksuvat uusia asioita mielellään ja oppivat helposti. Olen tottunut ratsastamaan hankalemmillakin hevosilla, joten nöyryys ei ole ehdoton ykkösvaatimus, mutta olisi helpotus tehdä yhteistyötä hieman vaatimattomammankin hevosen kanssa. Esimerkiksi Casper ja Chandra ovat hivenen ylpeitä ja oman arvonsa tuntevia, eivätkä anna käsittelijän pomotella ihan joka tilanteessa. Ylipäätään vaikea hevonen ei haittaa minua, se on ennemmin hyvä opettaja - mutta vaarallinen se ei saa silti olla.

Cassu kokeilemassa rajojaan syksyllä 2014. Kuva: Krista Anttonen

Entäpä ratsastettavuus? Kuten mainitsin, olen mennyt niin poneilla, ravihevosilla, suomenhevosilla kuin puoliverisilläkin. Olen tottunut siihen, että sillä mennään mitä eteen tuodaan. Jokaisessa hevosessa on jotain hyvää, mutta myös hankalaa. Kokemusteni perusteella pidän eniten kevyistä hevosista. Pehmeä ja kevyt hevonen on kuin pilven päällä matkustelisi. Ihannehevosessani olisi myös hieman tulisuutta; pieni kuumuus antaa mahdollisuuden olla sopivan lähellä hevosta. Cassu on kaikkea muuta kuin kuuma; sitä saa ennemmin pyytää liikkumaan ja tekemään työt. Toinen ääripää on ehkä sitten kaverillani ratsastettavana ollut poni "Blue", joka oli äärimmäisen herkkä ja sillä kiehahti helposti kuppi nurin jos tuli liikaa käskyjä satulasta. Sopivalla kuumuudella varustettu hevonen omaa oman moottorinsa, etenee pyytämättä mutta ottaa kuitenkin ratsastajan pyynnöt huomioon. Vekku ja Simo ovat ehkä olleet lähimpänä tätä - ne etenevät, saan tukea niitä mutta ne eivät myöskään katoa mihinkään. Suomenhevosruuna "Vertti" oli astetta kuumempi kaveri kuin Simo ja Vekku, minkä takia se oli sileällä varsin haastava mutta esteillä juuri sitä mitä kaipasinkin.

Haluan siis hevosen, johon saa vaikuttaa, mutta joka kuitenkin tietää tehtävänsä. Hevosella saa olla omiakin mielipiteitä, mutta kuitenkin aina ripaus kuuliaisuutta mukanaan.

Chandra, 2015. Kuva: Pauliina Tapola

Koska olen esteratsastaja, täydellisellä hevosellani olisi myös täydellinen hyppy - luontaista voimaa, hyvä tekniikka, elastinen ja kissamaisen kevyt hyppy sekä tärkein: halu hypätä puhtaasti. Olen katsonut paljon videoita oreista ja niiden jälkeläisistä viime aikoina, ja omaa silmääni on miellyttänyt eniten hevoset joiden hypyissä näkee sen raa'an, luontaisen voiman mutta samalla hyppy on erittäin kevyt. Suhtaudun kuitenkin hieman kriittisesti etenkin takajalkojen tekniikkaan, sillä nykypäivänä lähes kaikilla hevosilla vaikuttaa olevan toinen toistaan komeammat takajalan ojennukset esteillä. Toisilla se on periytynyttä, luontaista kykyä kun taas toisilla se saattaa olla tekniikkasuojien ja valitettavasti myös barrauksen (kivulla kouluttamisen) tulosta. 

Vaikka vaatimukset olisivat mitkä, uskon kuitenkin että suurimpaan osaan hevosen ominaisuuksista etenkin ratsastettavuuden kannalta on mahdollista vaikuttaa. Vaaditaan vain pitkäjänteisyyttä, taitoa ja kokemusta hyvien ominaisuuksien kehittämiseen. Aika näyttää, onko Hulda tämä täydellinen hevonen...

Kasvattajapäivät 2017.

// WHAT IS A PERFECT HORSE LIKE?

Finding the perfect horse is not easy. Sometimes I wonder, if they even exist. But as horses, even riders are different. Standards, riding skills, preferences..there are so many differences among riders. In other words, the horse one person finds perfect may not be that for others.

I've had the honor to ride several different horses, from young to old, ponies to warmbloods and coldblooded horses. With experience one develops a picture about the horse that fits oneself the best. I can tell that many of the horses I have ridden have been incredibly good and in their own way a good fit, but I still don't feel that I have found the 100% perfect horse. Then what is my kind of a horse?

In recent years I have ridden a lot of "projects"; mostly youngsters and inexperienced horses. Luckily I have also had a few experienced ones on the side, like finnhorse gelding Vektor "Vekku" and Chandra. I have always got up on the horses brought to me, and I am not afraid of the wilder horses. Maybe that is the reason why my ideal horse is like a combination of my previous ones; good-natured, but with a little bit of twinkle in it's eyes. Humor is something I like, I don't mind some happy bucking during rides now and then. Anyway, the horse should have discretion for when it's not okay to fool around. I love Cassu's humor, for example at shows he could be such a clown in the warmup, but as soon as we got into the ring he had full focus. At home he barely knows what discretion is... I also like horses that easily adapt new things and are willing to learn. I am used to riding a bit difficult horses, so humility is not my top requirement. Still, I would enjoy riding a  more humble horse for once. Chandra and Cassu are a bit proud and slightly arrogant by nature, and therefore they don't let people boss them around just like that. I don't mind challenging horses, usually they are very good teachers - but they can never be dangerous.

Cassu testing his boundaries in 2014. Photo: Krista Anttonen.

How about rideability, then? As I mentioned, I have ridden various kinds of horses. I'm used to riding whatever I am brought. All horses have something good in them, but also their own difficulties. In my experience I enjoy light horses the most. Soft and light horses feel like sitting on a cloud. My ideal horse would also have some fire in it; slightly hot horses give the rider a possibility to still stay in contact with them. Cassu is anything but hot, a more pushable kind. The other extreme might be the pony "Blue", that my friend had for a while. He was extremely sensitive and got completely messed up if he got too many commands. A slightly hot horse has its own engine, moves without pushing and still listens to the rider. Simo and Vekku might have been closest to this - they were forward-going, I could support them and they did not disappear anywhere. Another finnhorse "Vertti" was slightly hotter, which made him difficult on flatwork but perfect at jumping.

So I need a horse I can be in contact with, but who knows what to do. Horses are allowed to have their own opinions, too, but preferably with some obedience.

Simo in 2015. Photo: Senja Varjolahti

Since I am a showjumper, my perfect horse would also have a perfect jump - natural power, good technique, elasticity and a cat-like, light jump, but most importantly - the will to jump clear. I have seen a lot of videos of stallions and their offspring lately, and I have liked mostly horses that have a naturally powered jump that is still light like a feather. I am a bit critical about technique, especially ind the hind legs, since so many horses have amazing hindleg technique. Some horses get it by good genes, some have it only because of technique boots or poling (training the technique with causing pain to the horse).

No matter how high standards we have, I want to believe that most of the qualities of horses can be influenced, especially rideability. It just takes perseverance, skills and experience to develop these qualities. Only time will tell, whether Hulda is going to be my perfect horse...

Photo: Siiri Tanhuanpää 2018